Jumala on toivon Jumala, toteaa apostoli Paavali kirjeessään Rooman srk:lle.
( Toivo Koilo-Suuri ilosanoma) Room.15:13 ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, jotta olisitte
runsain määrin osalliset toivosta Pyhän Hengen voimassa.” ( Room.15:1-13.)
( Toivo Koilo-Suuri ilosanoma) Room.15:13 ”Mutta toivon Jumala täyttäköön teidät kaikella ilolla ja rauhalla uskossa, jotta olisitte runsain määrin osalliset toivosta Pyhän Hengen voimassa.” ( Room.15:1-13.)
Ihmiselämän perustarpeisiin kuuluu myös elämän tarkoituksen ymmärtäminen ja toivon perusta. Kun ihminen ymmärtää ,että hänenkin elämällään on tarkoitus
ja hänellä on toivo tulevaisuudesta häneen syntyy elämän halua.
Apostoli Paavali rukoili Efeson srk:n jäsenten puolesta ( Toivo Koilo-Suuri ilosanoma) Ef.1:15 ”Sen vuoksi, kun kuulin siitä uskosta, joka teillä on Herrassa Jeesuksessa,
ja rakkaudestanne kaikkia pyhiä kohtaan,16 en lakkaa kiittämästä tähtenne muistaessani teitä rukouksissani.17 Rukoilen, että Herramme Jeesuksen Kristuksen
Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan,18 niin että te ymmärryksenne silmät valaistuina tietäisitte, mikä on
Hänen kutsumisensa suoma toivo, mikä Hänen perintönsä kirkkauden rikkaus pyhissä” (Ef.1:15-23.)
Apostolin tavoin meidänkin on tarpeen rukoilla "..että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä, antaisi teille (meille) viisauden ja ilmestyksen
Hengen hänen tuntemisessaan.” Apostoli ei puhu vain viisauden ja ilmestyksen saamisesta, vaan että he pääsivät osallisiksi siitä Hengestä, jonka ominaisuuksia on
viisaus ja ilmestys. (Jes.11:2.)
Tämän maailman uskosta osaton ihminen on ilman toivoa ja ilman Jumalaa maailmassa.
(Ef.2:11,12.) Hän voi laittaa toivonsa johonkin katoavaiseen, jonka toteutumista kovasti odottaa ja saa pettymyksen sen romahtaessa. Joillakin on mennyt
elämän halu katoavaisen toiveen romahtaessa. Toivoton ihminen voi tehdä epätoivoisia tekoja, itselleen ja toisille elämän tarkoituksettomuudessa,
ja toivottomuudessa. Elämän tyhjyys paljastuu kun ajalliset turvat ympäriltä katoaa.
Kristityillä on toivo, jota tämän maailman ihminen kaipaa, mutta ei osaa etsiä sitä oikeasta paikasta. Niinpä kohteina voivat olla kuuluisuuden tavoittelu, rikkaus,
yms.
Ulkoinen ei korvaa ihmisen perustarpeita (Ps.73:1-20.) Kristityllä on evankeliumin kertomisessa heille elämää synnyttävä voima heidän uskoessaan
sen (Room.1:14-17.) Synteihinsä kuollut ihminen herää Jumalan Sanan, evankeliumin voimasta sen uskottuaan ja saa elämälleen tarkoituksen ja toivon
ymmärtämisen (Ef.2:1-10.)
Maailma odottaa evankeliumin julistajia. ”Mutta kuinka he huutavat avuksensa sitä, johon eivät usko? Ja kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet?
Ja kuinka he voivat kuulla, ellei ole julistajaa?”. (Room.10:8-17.)
Jumala, joka on Sanassa ilmoittanut itsensä, ei valehtele (Tiit.1:2.) Hänen Sanansa ei muutu meidän tunteidemme mukaan. Minkä Hän lupaa sen Hän täyttää
omalla ajallaan. Ihmiselle Jumalan lupauksen toteutumisen odotus aiheuttaa ahdistusta, joka sekin voi olla Jumalan kasvatusta kärsivällisyyden kestämiseen.
(Toivo Koilo-Suuri ilosanoma) Room.5:1 ”Koska siis olemme uskon perusteella vanhurskautetut, meillä on rauha Jumalan kanssa Herramme
Jeesuksen Kristuksen ansiosta, 2 jonka avulla olemme myös uskossa saaneet pääsyn tähän armoon,jossa olemme ja kerskaamme Jumalan kirkkauden
toivossa. 3 Eikä ainoastaan niin, vaan kerskaamme myös ahdistuksissa tietäen, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä, 4 mutta kärsivällisyys koeteltua
mieltä ja koeteltu mieli toivoa, 5 mutta toivo ei saata häpeään, sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu sydämiimme Pyhän Hengen välityksellä,
joka on meille annettu.”
Hän tulee oman aikataulunsa mukaan, ja Hän tulee niin kuin on luvannut, sillä Hän ei valehtele (Toivo Koilo-Suuri ilosanoma) Room.8:24 ”Sillä toivossa
olemme pelastetut, mutta toivo, jonka näkee toteutuneen, ei ole toivo. Sillä miksi kukaan toivoo sitä, minkä näkee? 25 Mutta jos toivomme, mitä emme näe,
niin odotamme kärsivällisesti. ” (Room.8:1-25.)
